Onko työn tekemisen muodolla väliä?

Onko työn tekemisen muodolla väliä?

Meidän ei pidä siis enää vastakkain asetella työllistämistä ja työn tekemistä muilla tavoilla. Ihmisten työnsaantimahdollisuuksien vuoksi itsensätyöllistäminen on yhä tärkeämpi toimintamalli tehdä töitä.

Suomi elää työstä. Ihmiselle työ on mielekästä tekemistä tuoden samalla elantoa. Yhteiskunta taas saa verorahoja paitsi ihmisten tuloista, myös kulutuksesta.

Ihminen voi paremmin, yhteiskunta voi paremmin, kaikki tykkää.

Mielekästä työtä tekevä ihminen on onnellisempi ja jaksaa uskoa huomiseen. Työtä meillä riittää, työn tekemisen muotoja pitää vain tarkastella uudesta näkökulmasta.

Työtä voi tehdä yrittäjänä, yhtiössä, yhdistyksessä, osuuskunnassa ja työntekijänä. Kaikki työ on yhtälailla arvokasta tekijälle sekä yhteiskunnallemme.

Helpotetaan siis työn tekemistä: vähemmän byrokratiaa ja parempi sosiaaliturva, suoja pahan päivän varalle.  Suuri osa ihmisistä kuitenkin haluaa tehdä työtä! On siis tarkoituksenmukaista mahdollistaa työn tekeminen - tekeminen pitää elämässä kiinni.

Tällä hetkellä työttömyysluvut ovat kuitenkin pökerryttävän suuria. Samaan aikaan yksinyrittäjien ja itsensätyöllistäjien määrä lisääntyy kovaa vauhtia. Valtiovallan puolelta kannustetaan työllistämään, mutta pienyritykset eivät uskalla työllistää. Vaikka työtä sillä kentällä onkin.

Samaan aikaan yksinyrittäjiä ei juurikaan arvosteta, koska he eivät yleensä työllistä. Ikään kuin työllistäminen olisi ainoa oleellinen asia yhteiskunnassamme. Eikö se oikeasti ole työn tekeminen ja itsensä ja perheensä elättäminen? 

Lisäksi verkottuneet yksinyrittäjät työllistävät toinen toisiaan ja antavat näin toinen toisilleen työtä.

Ei vastakkainasettelua!

Työllistäviä yrityksiä tarvitaan. Yrityksen tehtävä ei kuitenkaan ole työllistäminen ja siksi mantra työllistämään kannustamisesta on typerä. Yritykset työllistävät, jos on markkinoita joilla ne voivat kasvaa. Kasvu taas johtaa työllistämiseen.

Eikä tämä suinkaan tarkoita sitä, että kaikki vaan yrittäjiksi. Ei. Työtä voi siis tehdä monella tavalla, kun vain tulemme pois laatikoistamme ja ajattelemme samat asiat uudella tavalla rohkeasti. Työllistäviä yrityksiäkin tarvitaan, niitä on ja tulee olemaan, mutta vastakkainasettelu näille kahdelle vaihtoehdolle on nähdäkseni täysin turhaa.  Jokaiselle, jolla on halua tehdä, tulee antaa vapaus tehdä.

Annetaan kaikille vapaus tehdä ja ansaita, maksaa veroja ja olla onnellinen. Ilman tarpeetonta, kallista ja kankeaa byrokratiaa!

Sanna Jylänki, yrittäjä

Millä konsteilla pienyritykset loisivat lisää työpaikkoja?

Millä konsteilla pienyritykset loisivat lisää työpaikkoja?

- Työllistäkää! Nyt on hyvä aika työllistää! Työllistäminen on yhteiskuntavastuuta!

Näin huudellaan eri areenoissa. Yritykset työllistäkää! Kannustetaan yrittäjiä työllistämään – niin kuin se itsessään olisi joku työllistävä toimenpide. Kannustaminenko on toimenpide? Ei se vaan maailma pyöri pelkällä kannustamisella. Pelkkä kannustaminen ei ole konkreettinen teko. Mutta mikä sitten on? Mikä avuksi työpaikkojen syntymiselle?

Tarvitaan toimenpiteitä joilla yritykset saavat asiakkaita ja keinoja joilla tehdään tulosta. Kuinka järjestää oma työnsä tehokkaasti ja tuloksekkaasti, keinoja joilla yritys pystyy tekemään tulosta. Tällöin yritys pystyy kasvamaan ja siten palkkaamaan lisää tekeviä käsiä.

Tähän tuloksellisuuteen meillä ei ole tarpeeksi haluttu panostaa. Yritys tarvitsee apua nimenomaan siihen miten parantaa tuloksellisuutta, jotta olisi mahdollista kasvun kautta palkata lisää ihmisiä. Yrityksiä pitää auttaa konkreettisesti: miten saada asiakkaita, kuinka myydä ja markkinoida kannattavasti, miten aikatauluttaa tekemisensä tehokkaaksi.

Mistä yrittäjä voi kysyä apua ilman pompottelua luukulta toiselle? Ne toimenpiteet joilla työpaikkoja luodaan maahamme – on panostaa pienyritysten kannattavuuden parantamiseen, asiakkuuksien hankintaan ja hallintaan, myynti- ja markkinointikeinojen helpottamiseen. Yrittäjän sparraamiseen, tehokkaasti ja tuloksekkaasti.

Kasvuhaluisia pienyrityksiä löytyy kyllä, jos heillä vain olisi aikaa löytää etsimänsä.

Kun kehitystoiminta on tehokasta, eikä aika kulu turhaan byrokratiaan, jää enemmän tilaa tehdä tuloksellista työtä. Tähän tarvitaan yrittäjän asiantuntemusta, yksityistä yritysneuvontapalvelua.

Paljon puhutaan, että meillä on monenmoisia työllistämistukia ja muitakin tukimahdollisuuksia, lähinnä rahallisia apuja. Kuitenkin ensimmäinen asia johon työllistämiskohdassa yritys törmää on byrokratia. Keneltä kysyä, mihin soittaa. Yrittäjää pompotellaan sinne sun tänne vaikka oikea tyyppi tehtävään on jo löytynyt tai tarve apukäsille on akuutti. Yleensä yrittäjä on itse niin kiinni työntouhussa, ettei pysty irrottautumaan oikeaa luukkua etsiäkseen. Valitettavasti juuri mikään julkinen ”yhdenluukun” juttu ei toimi. Pompottelu ei ole loppunut – päinvastoin ja byrokratiakin on lisääntynyt. Ja ne säädökset….

Sitten raha-asia: Yritys joka haluaisi työllistää voi saada tällä hetkellä palkkatukea ja ehkä kaupunkilisääkin. Näiden tukien maksuajat ovat kuitenkin yritykseen päin pitkiä. Palkkatuki tulee jopa kolme kuukautta jälkikäteen. Palkkatuen pitäisi siis olla ennakko, jolla työllistämisvaiheessa saadaan yrityksen kassa säilymään maksukykyisenä. Työllisyyden kannalta tuki on kuitenkin huono ratkaisu, sillä se voi johtaa harkitsemattomaan työllistämiseen. Vain kasvun kautta syntyvä työllistyminen tuo pysyvää vaikutusta.

Byrokraattinen maamme on tällä hetkellä esteenä kasvulle, käytännössä kukaan ei enää tunne kokonaisuutta ja siinä samassa unohtuu se oleellisin: Asiakas! Tässä kohtaa asiakas on se yrittäjä joka tarvitsee apua – ei paperinpyörittäjien kylää.

Annetaan tuki siihen kohtaan missä siitä on oikeasti apua ja hyödyttää hiukan pidemmässä juoksussa. Sparrataan yhdessä yrityksemme kasvuun – se on kannattavaa koko yhteiskunnalle! Ja yhteiskunta olemme me.

Sanna Jylänki

Yrittäjä, yritysneuvoja

Redesan Oy

Itsensätyöllistämisen tukipilarit

Itsensätyöllistämisen tukipilarit

Jotta mahdollisimman moni voisi työllistää itsensä turvallisesti, tarvitaan erilaisia ja uusia tapoja apuun. Työkokeilu ja sparraus toimivat näissäkin tapauksissa.

Työllistämisessä ei ole kyse vain perinteisestä työpaikasta palkansaajana, vaan tämän päivän mallit ovat lähempänä yrittäjyyttä itsensätyöllistämisen, jopa osa-aikaisen yrittäjyyden ohella.

Hallitus suunnitteleekin parhaillaan helpottavia toimia, jotta työttömästä itsensätyöllistäjäksi ja päinvastoin vaihdos helpottuu, ilman turhaa byrokratiaa. On siis paneuduttava myös siihen seikkaan, ettei innokas tekijä putoa tukiverkkojen ulkopuolelle ja jää tyystin yksin.  

Itsensätyöllistämisen kokeilemista on helpotettava vaikkei meistä kaikista yrittäjiksi olekaan.. Meidän on oltava kaikin keinoin apuna yrittäjyyden alkuvaiheissa, ensimmäisinä vuosina.

Ehdotankin, että alkaville yrittäjille on mahdollisuus saada "sparrausseteleitä" alkumetreille.

Yksikään yritys ei pyöri ilman myyntiä ja markkinointia joihin moni tarvitsee apua, jopa kädestä pitäen, konkreettisin vinkein. Jokainen voi oppia!

Tähän saakka näihin ei ole apuja herunut. Selityksenä on ollut kilpailun vääristäminen, mikä on todella menneen talven lumia, laatikon sisäistä ajattelua. Kun rahaa satsataan esimerkiksi starttirahan muodossa uusiin alkuihin, on panostettava siihen, että yritykset ovat mahdollisimman pitkäikäisiä. Heti alusta alkaen oikeilla raiteilla.

Itsensätyöllistämisen startin tukipilarina voidaan yhtä hyvin käyttää myös työkokeilua, jossa yrittäjäksi aikova voi ”harjoitella” ja katsoa toimivassa yrityksessä yrittäjän rinnalla yrittäjyyttä turvallisesti ja täten rohkaistua lähtemään yrittäjäksi varmemmalla pohjalla.

Oma kohtaisena kokemuksena kerrottakoon, että omassa yrityksessäni oli edellisvuonna työkokeilija, joka innostui yhdestä yritysideastani ja päätti lähteä yrittäjäksi harjoittelun jälkeen. Alku on tuolloin huomattavasti parempi kuin kylmiltään aloittaneella! Eräänlainen työnäyte tämäkin.

Sanna Jylänki

Yrittäjä

Rakennus- & ympäristölautakunnan jäsen

Ympäristö- ja terveysjaoston jäsen